|
Post by Sonja Kitti on Jul 4, 2021 13:47:05 GMT 2
Tänne, Breen päiväkirjaan, voi kirjoittaa tarinoita Breestä ja sen kanssa puuhailusta!
|
|
|
Post by Sonja Kitti on Dec 19, 2021 22:07:39 GMT 2
Sonja lähti jo toiseen otteeseen tänä vuonna Kanadaan kilpailemaan Orange Wood Ranchille, mutta tällä kertaa mukaan lähti Tykin sijaan Bree ja edellisen reissun matkaseuralainen Jani muuttui kisaseuraksi, sillä myös hän kilpaili näissä kilpailuissa Western Pleasuren ja Western Ridingin parissa. Sonja tyytyi tällä kertaa vain yhteen luokkaan, Ranch Trailiin. Koska useamman hevosen kuljettaminen olisi käynyt tyyriimpääkin tyyriimmäksi, päätettiin ottaa mukaan ainoastaan tallin ainoa lännenhenkinen hevonen, kuvankaunis hiirakko quarterhevostamma Bree. Eikä käytössä olisi oikeastaan ollut toistakaan lännenratsastuksen kisakentille kelpaavaa hevosta, ainakaan tähän hätään. Vaikka Bree onkin Warepian ainut lännenratsu, siltä löytyy sydäntä toisenkin edestä. Breen bravuuri on kuitenkin reining sen vauhdikkuuden ansioista ja Breen heikkoudet tulevat ilmi trail-radoilla, joten jää nähtäväksi miten hyvin Breen kanssa onnistaa kärsivällisyyttä ja tasaisuutta vaativissa Ranch Trailissa ja Western Pleasuressa. Bree ei ole vielä osallistunut kovin moneen kilpailuun, mutta kotona sen kanssa on harjoiteltu ahkerasti. Odotukset eivät kuitenkaan ole liian korkeat ja nämä kilpailut kilpaillaankin rennoin ottein harjoitusmielessä. Matka Kanadaan alkoi muutamien mutkien kautta, koska poppoo joutui lentämään valtameren yli Euroopasta Amerikkoihin. Mukaan mahtui unohtuneita tavaroita, stressiä sekä myöhästymisiä. Loppujen lopuksi Kanadaan saapuminen kuitenkin sujui mutkitta ja siellä oltiinkin jo muutamaa päivää ennen kisapäivää varmuuden vuoksi, jotta Bree saisi levätä tarpeeksi ennen raskasta kisasuoritusta. Orange Wood Ranch majoitti sekä hevosen että kilpailijat mielellään ja tämä jännityksen täyteinen “loma” olikin oikein mukavaksi tehty. Saunailta ranchin puitteissa ja rennot kävelylenkit Kanadan upeiden maisemien ympäröimänä tekivät tehtävänsä lievittääkseen kilpailuun liittyvää jännitystä ja matkaan liittyvää stressiä muun muassa hevosen hyvinvointiin, varusteiden mukaantuloon ja rahatilanteeseen liittyen. Yksi päivä pyhitettiin myös paikallisille joulumarkkinoilla tämän vuoden joululahjoja ja tuliaisia varten. Kisapäivää edeltävä päivä vietettiin varusteiden kunnostamisen ja pesemisen sekä hevosen asianmukaiselle paapomisen parissa. Saatettiin se nopeasti yrittää kiillottaa, mutta ei liian ahkerasti, sillä Breen tuntien se kuitenkin piehtaroisi omassa kakkakasassaan tulevan yön aikana. Ja niin se tekikin. Hevosta ei myöskään haluttu loimittaa turhaan, joten kunnollinen turkin kiillotus päätettiin jättää seuraavalle aamulle. Kun kisapäivä koitti, koko porukka nousi jo ennen kukonlaulua, sillä Bree piti pestä ja sen jouhet tuli letittää. Alkupäivä vietettiin sen lisäksi myös muiden suorituksia seuraten aina silloin, kun siihen oli aikaa. Näistä kolmesta luokasta ensimmäisenä vuorossa oli Janin ja Breen suoritus Western Ridingissa. Tämä oli melko uusi laji tälle kaksikolle, mutta luokkaan osallistuttiinkin vain leikkimielessä. Kotona lajia ehdittiin harjoitella kolmen viikon verran, ja sitä sitten myös harjoiteltiin. Hevonen varustettiin ja mukaan oli otettu jouluisen punaiset pintelit jokaiseen neljään jalkaan, pompulat letteihin sekä rusetti häntään. Myös ratsastajat olivat pukeutuneet teeman mukaisesti punaisine paitoineen muun western vaatetuksen ohelle. Mukaan oli tällä kertaa otettu jopa hieman kaapissa pölyyntyneet koristeelliset kuolaimelliset lännensuitset normaalisti kotitreeneissä käytettyjen sidepullien tai bosalien sijaan. Satula oli kiillotettu kahteen kertaan ja ratsastajienkin vaatteisiin ja kenkiin oli panostettu. Janin ja Breen ensimmäisen suorituksen jälkeen oli vain päälle puoli tuntia Sonjan ja Breen suoritukseen Ranch Trailissa. Suoritus oli kyllä nopea, mutta ei niinkään tarkka. Osa tehtävistä epäonnistui liiallisen hosumisen takia, mutta siirtymiset kävivät ainakin vikkelästi. Bree oli kuitenkin edelleen hieman uupunut pitkästä lentomatkasta, joten se ei ollut ainakaan liian vauhko. Viimeinen luokka, jossa Jani ja Bree kilpailivat, oli heti Ranch Trailin jälkeen. Välissä ei kerennyt kuin juottaa hevosen ja pitämään nopean vessatauon, ennen kuin Breen tuli taas palata kisakentälle. Tässä luokassa oli paljon osallistujia muihin luokkiin verrattuna, mutta Bree oli kuitenkin ensimmäisten joukossa. Western Pleasuressa tuli muutamia tahtivirheitä, mutta pääasiassa suoritus meni paremmin kuin monet kotona tehdyt harjoitukset. Tapahtumarikkaan päivän jälkeen Bree pääsi taas levolle ja matka takaisin Suomeen alkaisi seuraavana päivänä. Bree oli todella väsynyt pitkän viikonlopun jälkeen ja saikin pitkä tauon kotiin päästyään. Vaikka oli riskialtista ottaa matkaan vain yksi hevonen, se oli täysin sen arvoista, sillä Bree suoriutui tasoonsa nähden oikein hyvin ja toi mukanaan hyvän mielen ja mieleenpainuvia muistoja. Bree valmiina odottamassa omaa vuoroaan.
|
|