valo
New Member
Posts: 3
|
Post by valo on Aug 31, 2021 15:08:31 GMT 2
|
|
valo
New Member
Posts: 3
|
Post by valo on Aug 31, 2021 15:28:05 GMT 2
Osto ja uusi talli
Jes! Vihdoin löysin hetken elämästäni, kun voisin ostaa itselleni oman hevosen. Ja sellainen nopeasti löytyikin. Ei tosin etsimällä, en uskaltanut laittaa ostoilmoitusta, joten selasin niiden siloteltujen puoliveristen ja toimettomaksi jääneiden lämminveristen kuvia. Ei, ei, ei. Mikään ei ollut tyyliseni. Liian vähän karvaa, ja liikaa energiaa minun makuuni. Sitten laitoin ostoilmoituksen: Ei puoliverisiä, lämminverisiä ravihevosia, täysiverisiä jne., tahdon karvaa ja matalaa energia tasoa! Niinpä nopeasti otti minuun yhteyttä Emily Wildstom. Emily asuu Hollannissa ja hänellä oli muuan Vinski irlannincob, joka ei oikein sopeutunut valmennushevosen elämään ja etsi uutta rauhallista kotia hiljaisesti loppu elämäkseen. Totaalisesti rakastuin tuohon mustavalkoiseen oriin, jolla oli ruunan luonne.
Olin muutenkin menossa seuraavalla kuulla Hollantiin serkkujeni luokse, joten kipaisin samalla katsomassa herraa. Vinski oli yhtä ihana kuin olen kuvitellutkin! Ja juuri sopiva minulle. Kun olimme tekemässä kaupat, lääkäri tuli vielä katsomaan Vinskin, että onko se osto kunnossa, eikä sieltä mitään erikoista ainakaan löytynyt. Näin tehtiin kaupat Emilyn kanssa. Parin päivän päästä Vinski lähti matkaan ja minäkin lensin pian Suomeen sitä vastaan. Siellä Vinskillä oli heti uusi talli edessä: Warepia. Olin kuullut tästä paikasta ennenkin, ja kun tiesin ostavani Vinskin, olin sopinut pihattopaikasta etukäteen omistajan kanssa. Vinski pääsisikin parin muun herran kanssa samaan pihattoon, mahtavaa!
Kun olin sovitussa paikassa Vinskiä vastassa, se tuli hevosautosta väsyneenä, muttei kovinkaan levottomana, sitä ei haitannut matkustus niinkään. Kyllä varmasti muutto sitä stressasi, mutta olen nähnyt stressaavaisempiakin hevosia. Matka Warepiaan alkoi.
Tallipihassa ottaessani sen pois vuokratusta trailerista, se kajautti kova äänisen hirnahduksen kuin tietäen, että jossain siellä rakennusten takana tai metsissä olisi muita hevosia. Ja niinpä oli ori oikeassa, sillä pian joltain laitumelta vastattiin. Annoin Vinskin hetken haistella milloin mitäkin, hiekkaa, seinää jne. Jonka jälkeen päästin sen pihattoon, jossa se laukkasi nopeasti metsikköön, ties missä sen kaverit olivat. -Niel
|
|
|
Post by Sonja Kitti on Sept 1, 2021 16:16:06 GMT 2
Osto ja uusi talli Jes! Vihdoin löysin hetken elämästäni, kun voisin ostaa itselleni oman hevosen. Ja sellainen nopeasti löytyikin. Ei tosin etsimällä, en uskaltanut laittaa ostoilmoitusta, joten selasin niiden siloteltujen puoliveristen ja toimettomaksi jääneiden lämminveristen kuvia. Ei, ei, ei. Mikään ei ollut tyyliseni. Liian vähän karvaa, ja liikaa energiaa minun makuuni. Sitten laitoin ostoilmoituksen: Ei puoliverisiä, lämminverisiä ravihevosia, täysiverisiä jne., tahdon karvaa ja matalaa energia tasoa! Niinpä nopeasti otti minuun yhteyttä Emily Wildstom. Emily asuu Hollannissa ja hänellä oli muuan Vinski irlannincob, joka ei oikein sopeutunut valmennushevosen elämään ja etsi uutta rauhallista kotia hiljaisesti loppu elämäkseen. Totaalisesti rakastuin tuohon mustavalkoiseen oriin, jolla oli ruunan luonne. Olin muutenkin menossa seuraavalla kuulla Hollantiin serkkujeni luokse, joten kipaisin samalla katsomassa herraa. Vinski oli yhtä ihana kuin olen kuvitellutkin! Ja juuri sopiva minulle. Kun olimme tekemässä kaupat, lääkäri tuli vielä katsomaan Vinskin, että onko se osto kunnossa, eikä sieltä mitään erikoista ainakaan löytynyt. Näin tehtiin kaupat Emilyn kanssa. Parin päivän päästä Vinski lähti matkaan ja minäkin lensin pian Suomeen sitä vastaan. Siellä Vinskillä oli heti uusi talli edessä: Warepia. Olin kuullut tästä paikasta ennenkin, ja kun tiesin ostavani Vinskin, olin sopinut pihattopaikasta etukäteen omistajan kanssa. Vinski pääsisikin parin muun herran kanssa samaan pihattoon, mahtavaa! Kun olin sovitussa paikassa Vinskiä vastassa, se tuli hevosautosta väsyneenä, muttei kovinkaan levottomana, sitä ei haitannut matkustus niinkään. Kyllä varmasti muutto sitä stressasi, mutta olen nähnyt stressaavaisempiakin hevosia. Matka Warepiaan alkoi. Tallipihassa ottaessani sen pois vuokratusta trailerista, se kajautti kova äänisen hirnahduksen kuin tietäen, että jossain siellä rakennusten takana tai metsissä olisi muita hevosia. Ja niinpä oli ori oikeassa, sillä pian joltain laitumelta vastattiin. Annoin Vinskin hetken haistella milloin mitäkin, hiekkaa, seinää jne. Jonka jälkeen päästin sen pihattoon, jossa se laukkasi nopeasti metsikköön, ties missä sen kaverit olivat. -Niel Mahtava tarina, tästä se elämä alkaa hevosenomistajana! Toivottavasti yhteiselo meidän hevosten kanssa menee mutkitta ja saatte paljon iloa irti täällä asumisesta. Tästä tarinasta 40v€ ja 1 piste! - Sonja K.
|
|
valo
New Member
Posts: 3
|
Post by valo on Sept 25, 2021 10:43:53 GMT 2
Tutustumista uuteen ystävään
Heti tallille päästyäni lähdin Vinskin pihatolle päin. Jätin tavarani pihaton kulmille, otin Vinskin riimun ja narun, ja lähdin tuota pikaa pihaton puolelle. Vinskiä ei näkynyt missään, joten lähdin etsimään sitä metsästä. Pian löysinkin lauman, Warepian omat ponit söivät rauhassa etäämmällä, mutta Mortilla, Kaukolla ja Vinskillä oli jotain kesken, joten jäin siihen hetkeksi vain katselemaan. Vinski lähestyi Kaukoa ja halusi haistella oria, Kauko haisteli takaisin ja sitten tuleekin Mortti, joka ajaa Vinskin pois ja jää Kaukon vierelle, sitten se lähtee etäämmälle ja sama toistuu muutaman kerran. Pian kuitenkaan Mortti ei jaksakaan välittää ja menee muiden kanssa syömään ja Vinski ja Kauko saavat hetken tutustua toisiinsa. Pian Morttikin kuitenkin haluaa haistella Vinskiä, mutta jättää sen taas omiin oloihinsa kutsumalla Kaukonkin syömään muiden kanssa. Vinski nyhtää muutaman ruohonkorren maasta ja huomaa sitten minut. Se käppäilee rauhallisesti luokseni lempeä ja utelias ilme kasvoillaan. Rapsutan sitä ja jutustelen orille hieman, sitten laitan riimun ja lähdemme kohti pihaton hoitopaikkaa.
Hoitopaikalla harjaan Vinskin rauhassa, jutustelen ja tutustun oriin. En varusta Vinskiä sen enempää, koska ajattelin mennä sen kanssa vähän pyöröaitaukseen pyörimään. En ole oikeastaan kunnolla tehnyt mitään pyöröaitauksessa, mutta halusin työskennellä Vinskin kanssa siten, että ori saisi olla vapaana, ja kenttä oli varattu. Talutan orin pyöröaitaukseen ja irrotan riimunnarun, se tutkii aitoja ja nuuhkii maata. Olen aitauksen reunalla ja pois tieltä, katselen, kun Vinski tutkii. Sitten Vinski näyttää siltä, että se olisi valmis tutkimuksissaan, joten nousen ja ori tulee luokseni. Annan taskustani herkun palkaksi. Lähden kävelemään aidan viertä ja Vinski lähtee seuraamaan, parin kierroksen jälkeen annan sille taas herkun. Koitan vähän välillä pysähdellä, juosta, Vinski tulee rennosti mukana. Peruutus oli hiukan vaikea Vinskille, mutta palkkasin loppujen lopuksi ihan vain painon siirrosta taakse. Sitten olin valmis lopettamaan, Vinski oli hyvin kuuntelevainen ja olin iloinen, kuinka uteliaana se toimi kanssani. Otin sen riimunnaruun ja lähdimme pienelle kävelylenkille. Vaikka on kylmä ilma, kävimme uittopaikalla kääntymässä, joskin ei uittamassa. Tai Vinski kävi vähän kahlaamassa, minä en.
Sitten palasimme tallialueelle ja pihatolle. Ottaessani riimun pois Vinskin päästä, se hörähti suuntaani ja jolkotteli rauhassa takaisin metsään.
-Niel
|
|
|
Post by Sonja Kitti on Sept 25, 2021 12:05:33 GMT 2
Tutustumista uuteen ystävään Heti tallille päästyäni lähdin Vinskin pihatolle päin. Jätin tavarani pihaton kulmille, otin Vinskin riimun ja narun, ja lähdin tuota pikaa pihaton puolelle. Vinskiä ei näkynyt missään, joten lähdin etsimään sitä metsästä. Pian löysinkin lauman, Warepian omat ponit söivät rauhassa etäämmällä, mutta Mortilla, Kaukolla ja Vinskillä oli jotain kesken, joten jäin siihen hetkeksi vain katselemaan. Vinski lähestyi Kaukoa ja halusi haistella oria, Kauko haisteli takaisin ja sitten tuleekin Mortti, joka ajaa Vinskin pois ja jää Kaukon vierelle, sitten se lähtee etäämmälle ja sama toistuu muutaman kerran. Pian kuitenkaan Mortti ei jaksakaan välittää ja menee muiden kanssa syömään ja Vinski ja Kauko saavat hetken tutustua toisiinsa. Pian Morttikin kuitenkin haluaa haistella Vinskiä, mutta jättää sen taas omiin oloihinsa kutsumalla Kaukonkin syömään muiden kanssa. Vinski nyhtää muutaman ruohonkorren maasta ja huomaa sitten minut. Se käppäilee rauhallisesti luokseni lempeä ja utelias ilme kasvoillaan. Rapsutan sitä ja jutustelen orille hieman, sitten laitan riimun ja lähdemme kohti pihaton hoitopaikkaa. Hoitopaikalla harjaan Vinskin rauhassa, jutustelen ja tutustun oriin. En varusta Vinskiä sen enempää, koska ajattelin mennä sen kanssa vähän pyöröaitaukseen pyörimään. En ole oikeastaan kunnolla tehnyt mitään pyöröaitauksessa, mutta halusin työskennellä Vinskin kanssa siten, että ori saisi olla vapaana, ja kenttä oli varattu. Talutan orin pyöröaitaukseen ja irrotan riimunnarun, se tutkii aitoja ja nuuhkii maata. Olen aitauksen reunalla ja pois tieltä, katselen, kun Vinski tutkii. Sitten Vinski näyttää siltä, että se olisi valmis tutkimuksissaan, joten nousen ja ori tulee luokseni. Annan taskustani herkun palkaksi. Lähden kävelemään aidan viertä ja Vinski lähtee seuraamaan, parin kierroksen jälkeen annan sille taas herkun. Koitan vähän välillä pysähdellä, juosta, Vinski tulee rennosti mukana. Peruutus oli hiukan vaikea Vinskille, mutta palkkasin loppujen lopuksi ihan vain painon siirrosta taakse. Sitten olin valmis lopettamaan, Vinski oli hyvin kuuntelevainen ja olin iloinen, kuinka uteliaana se toimi kanssani. Otin sen riimunnaruun ja lähdimme pienelle kävelylenkille. Vaikka on kylmä ilma, kävimme uittopaikalla kääntymässä, joskin ei uittamassa. Tai Vinski kävi vähän kahlaamassa, minä en. Sitten palasimme tallialueelle ja pihatolle. Ottaessani riimun pois Vinskin päästä, se hörähti suuntaani ja jolkotteli rauhassa takaisin metsään. -Niel Mukavaa, että Vinski on päässyt mukaan kaveriporukkaan! Ja kiva, että otatte näin aluksi todella rennosti, kaikki on varmasti molemmille vielä todella uutta. Tästä tarinasta saat 1 pisteen ja 44 v€. - Sonja K.
|
|