YÖMAASTOSUUNNISTUSKILPAILU ORANGE WOOD RANCHILLA 30.10.2021
Saavumme Tykin kanssa tallin pihaan, josta öisen suunnistuskilpailun olisi määrä alkaa. Ratsukot ovat valmistautumassa koettelemukseen, me liitymme heidän seuraan. Lastaan Tykin pois trailerista ja vies valmistelualueelle. Alan heti harjaamaan ja varustamaan hevosta, koska lähtöömme ei olisi enää kovin kauan aikaa.
Aloitus on ratsastuskentän portilta. Saan käsiini kartan, jossa näkyy rastit ja reitit, joita meidän täytyy seurata. Tuumailen karttaa käännellessä, mille rastille lähtisimme ensimmäisenä. Olisiko fiksumpaa aloittaa läheltä ja edetä pikkuhiljaa kauemmas? Toisaalta, intuitioni kertoo lähteä kaikista kauimmaiselle rastille ensimmäisenä, tiedä sitä sitten, miten kannattavaa se on. Lähdemme Tykin kanssa matkaan neljänsinä, aluksi kävelemme jonkin matkaa, mutta pian kiihdytämme tahtia hieman, ja ravaamme kohti tummansinistä rastia, joka kartan mukaan sijaitsee tiheäkasvuisen kuusimetsän suunnalla.
Poistumme ranchilta portin läpi ja seuraamme katuvaloilla valaistua tietä. Näen ratsukon, joka on lähtenyt ennen meitä, mutta en tunnista heitä. Löydän tienviitan maastopolulle, joka vie mäelle. Nousen mäkeä ylös ja katselen ympärilleni otsalampun voimin etsien reittimerkkejä varmistaakseni, että pysyn oikealla polulla. Uskon pian lähestyväni rastia, mutta se ei kartan mukaan ole suoraan polulla. Katselen ympärilleni, kun viimein otsalamppuni tuottamassa valokeilassa välkähtää suuren kuusen oksalla; löysin ensimmäisen rastin!
Löydettyäni rastin kaivan taas kartan esiin taskustani ja tutkin sitä otsalampun valaistuksen avulla. Violetti rasti olisi matkan varrella, ihan sama mille rastille seuraavaksi menisimme, joten parasta tarkastaa se heti seuraavaksi. Käännymme siis takaisin ja ravailemme kohti violettia rastia. Seuraan merkittyä polkua takaisin päin ja löydän kasan maastoesteitä. Kartan mukaan rasti voisi ehkä olla niiden joukossa. Kiertelen aikani tutkien maastoesteitä selästä käsin, mutta en kuitenkaan löydä mitään. Mietin, olisikohan kyseessä hämyrasti, vai enkö vain näe tarpeeksi hyvin, kun olen ratsailla.
Tulen kuitenkin siihen lopputulokseen, että luulisin näkeväni sen, jos se olisi olemassa, joten päättelen, että se on pelkkää hämäystä. Toki tämä kostautuu, jos en jääkään etsimään sitä ja se olisikin jossakin piilossa, mutta päätän kuitenkin jatkaa matkaa. Tykki on hieman järkyttynyt maastoesteistä, koska ei niitä sen koommin ole vielä päässyt näkemään. Se tuijottaa niitä korvat hörössä ja pää pystyssä. Pienen kulttuurishokin jälkeen pääsemme kuitenkin jatkamaan matkaa, ja kun maastoesteet ovat takanapäin, Tykkikin rentoutuu jälleen. Katson karttaa hieman etäämmällä maastoesteistä, ja päätän suunnata seuraavaksi rannalle merkitylle keltaiselle rastille.
Ylitän tien ja lähestyn rantaa. Vertaan karttaa ja näen edessäni rantakivikot, joiden läheisyyteen rastin voisi olla piilotettuna. Keltainen rasti löytyi suhteellisen helposti kivien seasta, joten jatkan matkaani melko nopeasti. Päätän poiketa seuraavaksi ruskealle rastille, tallin pihassa olevat punainen ja vaaleansininen rasti voivat siis jäädä myöhemmälle. Ruskea rasti on aivan tien vierellä, joten jatkan tietä pitkin ravaten.
Kartan mukaan ruskean rastin pitäisi olla vastapäätä bussipysäkkiä. Hirveästi piiloja tässä kohtaa ei ole, ainoastaan tasaista kallioseinämää. Rastin luulisi siis nopeasti näkyvän, jos se olisi olemassa. Juuri kun olen aikeissa jatkaa matkaa, Tykki säikähtää ohi ajavaa autoa. Auto lähestyy meitä melkoista vauhtia ja Tykki säikähtää sitä, ja näyttää sen tekemällä komean sivuloikan pientareen ulkopuolelle.Saan Tykin kuitenkin melko pian rauhoittumaan, joten kaikki on toistaiseksi vielä ihan hyvin. Onnekseni en suistunut satulasta, vaikka ei sekään varmasti kovin kaukana ollut.
Jatkamme matkaa seuraavalle rastille, joka tässä tapauksessa on turkoosi rasti. Matkaa on jonkin verran, joten taitamme sen melko reippaassa ravissa voittaaksemme hieman lisää aikaa menetetyn tilalle. Ajotien varresta kääntyy ennen isoa autosiltaa pimeä hiekkatie, jota lähden seuraamaan. Reitti on merkitty, joten suunta on varmasti oikea. Jonkin ajan päästä näen pientä valon kajastusta jonkin matkan päässä. Pian tunnistan sen toiseksi ratsukoksi, Tyler hevosensa Happy Hiccup kanssa. Moikkaan heitä. Ratsukko seisoo kalliossa olevan halkeaman kohdalla, ja pian erotan pimeästä myös tumman, rastatukkaisen tytön, joka ilmeisesti suorittaa rastivahdin virkaa. Viimein on ensimmäisen tehtävämme aika!
Rastivahti lausuu minulle arvoituksen, jota joudun kyllä jonkin aikaa pohtimaan. Toistan arvoitusta mielessäni ja unohdan muun maailman hetkeksi. Olimme seisseet paikoillaan jo tovin, kun yhtäkkiä Tykki pärskähtää ja ravistelee koko kehonsa edestä. Havahdun taas todellisuuteen ja sanoin ääneen: "Heinäpaali. Se on ainoa asia mikä tulee mieleeni, vaikkei se kyllä kaikkiin näihin väitteisiin ehkä täsmääkään. Ainakin se on raskas, hevosen mielestä ehkä makea ja varmasti hyvin tärkeä", naurahdan. Tehtävää miettiessäni rastille oli saapunut myös kolmas ratsukko, Noel ja Speech Style Delm, moikkaan heitäkin hymyillen. Sillä välin Tyler on hevosensa kanssa kerennyt jo poistua paikalta ja jatkaa matkaa.
Kun olen valmis rastin kanssa, on aika jatkaa matkaa. Päätän jatkaa matkaa edelleen samaan suuntaan. Menen siis samaa tietä pitkin ja etsin pinkin rastin, vaikka intuitioni huutaa että se tulee olemaan hämyrasti. Se on kuitenkin suurinpiirtein matkan varrella, joten kannattaa sekin tarkastaa. Jatkamme tietä pitkin laukassa, mutta metsään kääntyessä hidastamme käyntiin.
Tyler ja Happy Hiccup osuvat taas näkökenttääni. He kääntyvät edestäni metsään, ja mietin, pitäisikö heitä seurata vai jatkaa omaa reittiäni. Tylerhän saattaisi taktikoida ja yrittää eksyttää minut, mutten kuitenkaan ole täysin varma tästä. Hän kääntyy yhdestä polunhaarasta eri suuntaan kuin olin itse ajatellut. Päätän kuitenkin luottaa omaan suuntavaistooni ja kartan lukutaitoon sen verran, että menen omia polkujani. Tylerin ja minun tiet erkanevat, kun lähden suunnistamaan kohti pinkkiä rastia omaa reittiäni. En tiedä mitä Tyler aikoo, mutta sehän jää nähtäväksi.
Kävelen polkua eteenpäin ja tutkin ympäristöä rastin toivossa. Pian toista ratsukkoa ei enää näy, ja kannattikin luottaa omaan suuntavaistoon, sillä löydän pinkin rastin ison kivenjärkäleen luota. Löydettyäni rastin kaivan taas kartan esiin. Jäljellä olisi enää neljä rastia ja ne ovat kaikki melko lähellä tallia. Oranssi rasti on matkan varrella, joten päätän tarkastaa sen ensimmäisenä näistä neljästä. Ravailemme tietä pitkin, Tykki tuntuu nauttivan vauhdista ja saattaa välillä nostaa muutaman laukka-askeleenkin.
Polku tuo meidät ulos metsästä ja lakealle, mutta pimeälle laaksomaalle. Edessäpäin kuulen puron solisevan, joten päätän suunnistaa sitä kohti. Kartan mukaan rastin pitäisi olla puron ylittävän kaarisillan paikkeilla, ja silta löytyykin pian. Päätän jalkautua ja etsiä rastia sillan kupeesta. Pidän Tykin ohjista kiinni ja etsiskelen rastia sillan alta, päältä, sivuilta, oikeastaan kaikista suunnista. Tykki seuraa minua tyytyväisenä kun hamuan siltaa läpi.
Jään hetkeksi ihastelemaan myöhäistä iltaa sillalle. Aikaa kuluu hieman, mutta en tunnu pystyvän irrottamaan katsetta tuosta kauniista yötaivasta. Sää on hieman pilvinen, mutta pystyn silti erottamaan kirkkaimpia tähtiä pilvien läpi. Pysähdyn vetämään kunnolla happea ja ihailemaan kuuta ennen kuin nousen takaisin ratsaille. Rastia ei sillalta löydy.
Noustuani takaisin ratsaille kaivan taas kartan esiin ja tuumailen, pitäisikö jatkaa matkaa hitaammassa tempossa vai kiriä hieman menetettyä aikaa. Käynnissä todennäköisemmin löytäisin mahdollisen rastin, mutta toisaalta minulla on mennyt jo melko paljon aikaa sillan tutkimiseen. No, ei minulla ole minnekään kiire, päätän siis jatkaa käynnissä ja katsoa tarkasti polun varrelta, josko oranssi rasti osuisi otsalampun valaistuksen alle. Merkitty polku johtaa kohti kukkulaa, jonka laella Orange Wood Ranch sijaitsee. Rastia ei kuitenkaan tunnu löytyvän, joten on todettava, että tässä taisi kyse olla hämyrastista.
Omien laskujeni mukaan olen kohdannut nyt kolme hämyrastia. Toisaalta yhden kohdalla ei ollut aivan varmaa, oliko kyseessä hämyrasti vai oikea rasti, koska en jäänyt sen koommin tutkimaan maastoesteitä. Totean kuitenkin, että loput rastit kannattaa tarkastaa, koska joukossa on enintään yksi hämyrasti enää. Päätän siis jatkaa polkua pitkin ja ratsastaa vihreälle rastille. Jatkamme taas ravissa.
Kun saavun taas ranchin lähettyville, avaan kartan ja tarkistan vihreän rastin sijainnin. Paikka ei kuitenkaan kartalla ole kovin täsmällinen, joten joudun todennäköisesti etsimään sitä tovin. Hetken tuumailtuani päätän jatkaa matkaani saunarakennuksen suuntaan. Etsin rastia saunan kulmilta ja sen lähettyviltä. Saunassa palaa valot ja piipusta nousee savua. Se on ilmeisesti lämmitettynä juhlijoita varten. Pihassa puita kerää tuntematon mies, Raicy. "Ei ole rastia täällä", hän toteaa. Tuumailen taas hetken, pitäisikö käyttää aikaa siihen, että koukkaan vielä pellolle, vai pitäisikö vain suosiolla palata polulle. Koska olen utelias sielu, päätän matkata pellolle, ihan vaan koska miksipä ei.
Pelto on aivan pilkkopimeä, eikä siellä näy mitään muuta kuin toisen ratsukon otsalamppu leijumassa pellon toisella laidalla. En tunnista ratsukkoa. Valaisen pellon läpi otsalamppuni avulla ja kierrän sen ympäri, mutta tuloksetta. Vai olinko kenties vain huolimaton? "Ei ole totta, kyllä täällä jotakin täytyy olla", ajattelen. Kysyn Tykiltä mielipidettä ääneen huvikseni, mutta Tykki on aivan hiljaa. Seison pellon reunalla ja katson pellon suuntaan ja polun suuntaan vuorotellen. Päättäväisyyteni ei anna armoa, joten tarkastan pellon nopeasti vielä uudelleen.
Pian kuitenkin totean, että mitään ei ole tarkoitettu löydettäväksi täältä. Kierrettyäni pellon vielä toisen kerran huolellisesti, päätän palata polulle ja seurata sitä. Polku kaartaa vasemmalle kohti valaistua mökkiä. Lähestyn tätä rakennusta ja huomaan sen olevan leiriaitta. Terassilla istuu joku, ja hänen takanaan ovella näkyy vihreä rasti. Oletan heti tämän olevan jokin tehtävärasti, ja pian saankin Tomfordilta lapun, jossa lukee tehtävänanto:
“Keksi yhden virkkeen mittainen, mahdollisimman pitkä lause, jonka jokainen sana alkaa hevosesi kutsumanimen alkukirjaimella ja, joka liittyisi mahdollisimman hyvin tapahtuman teemaan.”
Luen lapun ja alan pohtia tehtävää, mikä lapussa annetaan. Tykki, kaikkien sanojen täytyy siis alkaa kirjaimella T. Alan pohtia lausetta, ja samalla äännän sitä hiljaa: "Tähtien täyttäessä taivaan Tykki taitaa todella tuntea tyytyväisyyden tunteen temmeltäessään tieltä toiselle tämän taianomaisen tapahtuman tähden." Lausahdan lauseen vielä ääneen Tomfordille ja hymyilen. Tomford näyttää meille peukkua tehtävän suorittamisen merkiksi ja antaa meille luvan matkan jatkamiseen. Mietin mille rastille lähtisin seuraavaksi. Jäljellä on enää kaksi rastia: punainen ja vaaleansininen. Päätän lähteä vaaleansiniselle rastille ensin ja jättää punaisen viimeiseksi, koska se on hieman lähempänä maalia. Jos olen laskenut oikein, molempien pitäisi olla ihan oikeita rasteja, ellei se violetti rasti siellä maastoesteillä ole sittenkin ollut oikea. No, päätän lopettaa sen murehtimisen ja suunnata vaaleansiniselle rastille.
Vaaleansininen rasti on melko lähellä lähtöpaikkaa, jossain ratsastuskentän takana. Suuntaan sitä päin suoraan pihan poikki tarhojen oti, tallin edestä. Aikaisemmin tapaamani ratsukko Noel ja Speech Style Delm tulee taas vastaan, heillä on melkoinen vauhti päällä. Kentän takana näkyy rinkiaitaus ja sen takana männikkö. Mien minne ratsastaisin ensin. Päätän tarkastaa rinkiaitauksen ensimmäisenä, koska se on hieman lähempänä. Ratsastan aitaukselle ja tutkin ympäristöä.
Tarkistan rinkiaitauksen kauttaaltaan otsalampun valaistuksen avulla, mutta mitään ei näy. Vilkaisen karttaa vielä uudelleen. Rasti näyttäisi ehkä sittenkin sittenkin olevan enemmän männikön puolella. Ratsastan ulos rinkiaitauksesta ja suuntaan puiden sekaan. Pian valokeilassa välkähtää jokin, vaaleansininen rasti löytyy viimein runkoon sidottuna. Löydettyäni vaaleansinisen rastin tarkistan kartalta punaisen rastin sijainnin. Viimeinen rasti, viimein! Pikimmittä puheitta suuntaan suoraan punaiselle rastille maaliviivan tuoksu nenässäni.
Punainen rasti näyttää olevan merkitty myllymäelle. Nousen polulle ratsastuskentän toiselta puolelta pitäen reippaan tahdin yllä. Polku johtaa ruskassa kahisevien haapojen joukkoon. Mäen huipulla näen valoa, tulen kajastusta. Myllyllä on nuotiopaikka ja Dewn istuu sen ääressä. Hän tervehtii minua lyhyesti ja näen kelon, jonka oksassa roikkuu punainen rasti. Saan Dewniltä tehtävän, joka tulee ratkaista ennen maalisuoraa.
Luen lapussa olevaa tehtävää ja tarkastelen kuvissa olevia tähtikuvioita. Tiedän tähtikuvioita jonkin verran, joten luulisin, että osaan tämän tehtävän ihan hyvin. Katselen tähtikuvioita, toinen ja kolmas tähtikuvio tulevat heti mieleeni, mutta en kuitenkaan ole täysin varma. Ensimmäisen ja neljännen muistan myös nähneeni joskus, mutta ne jäävät tällä kertaa arvauksen varaan. Ensimmäiseksi veikkaan siis Geminiä, toiseksi Orionia, kolmanneksi Pientä karhua ja neljänneksi Kefeusta.
"Sehän oli viimeinen rasti? Ei muuta kuin maaliin sitten", Dewn hymyilee ja näyttää peukkua. Maali ei ole enää kovin kaukana, maneesi on aivan lähellä. Nyt tulisi siis enää ratsastaa sinne ja suoritukseni on ohitse. Ravaan alas myllymäen polkua kohti maneesia. Kuulen, että tulen maaliin illan kolmantena ja tunnen helpotuksen, vaikka voisin kyllä mielelläni jatkaa vielä pidempäänkin! Monet hurraavat kun saavun maneesille ja ottavat minut lämpimästi vastaan maaliin.
Mahtava yö vietetty suunnistaen vieläpä aivan parhaassa seurassa, Tykin kanssa. Maaliin tultuani laskeudun satulasta ja kiitän Tykkiä rapsutuksilla ja leivänpalalla. Ihmisten hurraus ympärillä tuntuu mahtavalta, mutta Tykkiä se stressaa hieman. Vien siis Tykin hoidettavaksi sille varatulle paikalle ja istahdan sen viereen hetkeksi. Talli kuhisee porukkaa, vaikka ollaankin siellä keskellä yötä, se tuntuu kummalliselta. Jätän Tykin palautumaan karsinaansa ja lähden valmistautumaan saunomista varten.
//Jotkut pienet pätkät on lainattu ylläpitäjän tarinoinnista kilpailun aikana, mutten tajunnut niitä kohtia tähän erikseen merkata, pahoittelut tästä!